Tiivistelmä

BABAM!

Oon nyt ollu USAssa 16 päivää ja päivittänyt tätä blogia kerran, aika laimeeta. Joten nyt on aika hypätä takaisin purjeisiin! Tiivistän tämän hetken olon ja sen jälkeen alan kirjoittamaan: hyttysen puremat kutisee ja pahasti.

Ensimmäiset viisi päivää vietettiin tosiaan St. John’s Universityssä, Long Islandilla 74 muun au pairin kanssa. Meistä 71 oli tyttöjä ja 4 poikia… Tossa tilanteessa olisin toivonu olevani poika. Opiskeltiin tiistai ja keskiviikko n klo 8-19 ja torstaina 8-12, jonka jälkeen oli New York city tour, ihan jees mesta. Sellanen semi iso. Ja Top of the rock oli ihan semi korkee rakennus ja jos saisin Tunalta niitä kuvia, voisin laittaa kuvia mun ”melkein tipuin” hetkestä. Esin mentiin bussilla nykin keskustassa (tunnetaan myös nimellä manhattan) pari tuntia, käytiin laivalla tsekkaan vapaudenpatsas ja kivuttiin hissillä pilvenpiirtäjän katolle. Kuviteltiin Iina Tuna Linan kanssa olevamme keskellä tulta, savua ja paniikkia, kun mentiin bussilla World Trade Centerin raunioiden ohi. Siihen kuulemma oltiin rakentamassa jotakin muistorakennusta tilalle ja yhden seinän päädyssä oli raunioituneista rakennus-mistälie-rautatolpista tehty iso risti. Meillä oli vähän vajaa kaks tuntia aikaa pyöriä Manhattanilla, mutta jotenkin vahingossa kulutettiin siitä varmaan puolet NHL-storessa, missä oli söpö myyjä kaiken kivan lisäksi. Sieltä tarttu mukaan (valitettavasti ei myyjää) Bostonin t-paita, jonka takana on RASK ja #40. Sen jälkeen käytiin tsekkaan meidän tapaamispaikka (34th street & 5th avenue) ja kysyttiin sinne tietä pariinkin otteeseen, ihan vaan huviksemme. Oltiin koko aika menossa Tunan kanssa oikeaan suuntaan, mutta kaikki ihmiset oli niin mukavia ja ystävällisiä, että haluttiin vaan testata niitä. Etittiin Tunan kanssa läheltä jokin syömispaikka, ja päädyttiin Wendy’siin. Perus amerikkalainen ruokamesta, tilattiin medium kokoset juustoateriat, joten saatiin iso hampurilainen, isot ranskalaiset ja parin litran juoma. Jaksettiin niistä syödä ehkä noin neljäs osa, heitettiin loput roskiin ja kipitettiin linja-autolle. 

Perjantaina ei sitten tapahtunutkaan kummia, saksalainen kämppis herätti mun tuttuun ja turvalliseen tapaan taas noin tuntia ennen kun mun herätyskello olis soinut, mutta senhän se oli tehny joka aamu. Kymmenen aikaan saatiin lounaat messiin ruskeessa paperipussissa, hypättiin linja-autoihin ja suunnattiin kuka minnekin.

Mä lähdin mun kämppiksen ja yhden ruotsalaisen kanssa takasin Newarkin lentokentälle, jossa hetkemme säädettyä löydettiin oikea mesta. Ensimmäinen lento oli peruttu, toinen lähti 40 minuuttia myöhemmin. Meidän pakattiin koneeseen, sekin tapahtu myöhemmin kun piti. Istuttiin siellä hetki, kunnes kone lähti rullaamaan… ja palas takasin. Kapteeni kuulutti, että on ruuhkaa ja ollaan jonossa, menee ainakin 10 minuuttia. Lähdettiin siis taas hetken päästä rullailemaan, kunnes kapteeni kuulutti menevän ainakin 45 minuuttia. No, istuin siinä mukavasti kahden miehen keskellä, keiden kanssa juttelinkin aikani kuluksi. Toinen oli matkaamassa vaimonsa luokse Minnesotaan, toinen vanhempiensa luokse Arizonaan (johon kommentoin ”cool”, muttei se kuulemma ollu). Kaks muuta au pairia istu koneen etuosassa, myöskin erillään toisistaan. Ne myöhästy jatkolennoiltansa ja tiedossa oli monen tunnin odotus Minneapoliksen lentokentällä, joten niillä ei ollut suurta kiirettä. Mua lähinnä joka hetki enemmän ja enemmän hirvitti se hetki, kun pitäis kohdata host-perhe ja sanoa ”hi”. Kone lähti kuitenkin ennen kuin 45 minuuttia oli kulunu ja 3 tunnin lento menikin nopeasti nukkuessa.

Olin viimesiä jotka poistu koneesta, sillä oli pyydetty, että ne jotka jäi Minneapolikseen, voisin päästää jatkolennoille menijät ensin. Nielin siis vielä jännitykseni, päästin Arizona-pojan kipuamaan pois ikkunapaikalta ja jäin istumaan. poistuttuani koneesta kävelin parinsadan metrin matkan hakemaan laukkuja, enkä yhtään tiennyt missä näen host-perheen. Tuijotin monta minuuttia isoa taulua, jossa oli lennot ja linjastot, mihin laukut tulevat. En saanu siitä mitään järkevää irti, kun en löytänyt omaa konettani. No, lähdin kävelemään jotakin linjastoa kohti ja heti näinkin turkoosin matkalaukkuni pyörivän lähes yksin siellä! Juoksin sen kiinni ja aloin tunkemaan takkia sisään.. ja lähdin kävelemään pois. Kuulin jonkun huutavan nimeäni, käännyin ympäri ja näin host-isän sekä pari lasta. Nolona palasin takasin tietäen heidän nähneen mun koko pyörimis-show’n. Hetken päästä host-äiti ja vanhin tytöistäkin saapui paikalle, host-äiti antoi heti halauksen joka lähestulkoon rikkoi heti kaiken jään. Mentiin lentokentältä syömään Lucy’siin, joka oli oikein mukava paikka. Juttu luisti heti alusta asti ja tuntui kuin olisin tuntenut koko perheen jo pitkään! Hassua. Syömästä tultiin kotiin ja tytöt esitteli mulle heti kellarissa olevan huoneeni. Pihaan ajaessa host-isä painoi autosta nappia, jolloin autotallin ovi aukesi. Kävelin autotallin läpi sisään, ison akvaarion ohitse alakertaan. Rappuset alas, oman vessan ohitse, pienen kuntosalin ohitse, biljardipöydän ohitse, baarin ohitse sekä television, sohvan ja muutaman säkkituolin ohitse huoneeseeni. Huoneessani on iso sänky, ihanat lakanat sekä pari lipastoa ja pari kaappia. Täytin niistä tavaroita purkaessa ehkä kolme hyllyä. Sängyn päädyssä odotti korillinen ihorasvoja, pesuaineita sekä hajusteita.

Purkamisen jälkeen kävelin pihojen keskeltä parin talon päähän ”naapuriin” hostejen ystäville. Täällä talojen pihoja ei ole muurattu ja rajattu saman lailla kun Suomessa, joten on ihanan avaraa ja täältä kotoakin näkee vahtia, kun lapset leikkivät parin talon päässä. Perjantai meni chillaillessa ja hengaillessa.

Lauantaina oli high-schoolista valmistujaisjuhlat, siellä oli host-äidin perhe ja sukua, joten tuli kerralla muutama uusi kasvo ja nimi opeteltavaksi. Siellä kaikki meni todella mukavasti, ihmiset oli mukavia ja otti hyvin vastaan. Täällä on se ihana tapa, että joku muu aina esittelee mut, eikä mun tarvitse mennä itse esittelemään itseäni. Voin vaan hymyillä, kätellä ja sanoa ”nice to meet you too”. En mitään muuta inhoa niin paljoa, kuin itseni esittelemistä ihmisille (ja sen äiti tietää hyvin!). Lauantaina katseltiin elokuva yhdessä host-isän ja kahden vanhimman lapsen kanssa, kunnes mentiin nukkumaan.

Sunnuntaina mentiin aamupäivällä pariksi tunniksi host-isän vanhempien luokse, niiden pihassa on iso uima-allas ja monta rantatuolia. Sielläkin kaikki ihmiset ovat todella mukavia, heti toivotettiin tervetulleeksi ja kuulemma saan mennä sinne niin monta kertaa kun ikinä haluan. Ajoin host-äidin opastuksella sinne ja yksin takasin kotiin, tosin ohjeiden kanssa. Eksyin vain kerran, loppumatkasta, kun missasin yhden risteyksen. Kaikki näyttikin jotenkin niin samanlaiseta, meinasi paniikki itkukin heti iskeä! Mutta löysin kuitenkin kotiin (sain itse painaa sitä autossa olevaa nappia ja ajaa suoraan autotalliin), kävin nopeasti suihkussa ja puhuin Sonjan kanssa skypessä. Kaksi muuta au pairia tulivat hakemaan mut kotoa, brasilialainen L (ollut täällä nyt 6 vko) ja sveitsiläinen Tamara (ollut 4 vko). Mentiin syömään Irish bubiin ja kulutettiinkin siellä parisen tuntia. Sieltä tulin kotiin kymmenen aikaan, työt alkoivat maanantaina vasta 11:30 am.

Maanantaina annoin lapsille lounasta, jonka jälkeen lähdettiin uima-altaalle. Sieltä tultiin viiden aikoihin takaisin päivällisille, syötiin Mac & Cheese:iä! On muuten aika hyvää. Vanhin tyttö, J lähti kaverillensa yökylään, joten olin N:n ja 2,5 vuotiaan M:n kanssa kotosalla. N:n kanssa käytiin takaterassilla olevassa hot tubissa (poreallas jossa on kuumaa vettä), kun M halusi leikkiä vieressä. Sen jälkeen yökkärit päälle ja katseltiin elokuvaa, M nukahti sänkyynsä ja N syliini. Host-äiti tuli kotiin vähän yhdeksän jälkeen ja kantoi N:n sänkyynsä.

Tiistaina työskentelin 9-16, aamulla käytiin host-isän ja lasten kanssa avaamassa mulle pankkitili, sen jälkeen mentiin uima-altaalle ja syötiin siellä lounas. Työpäivän jälkeen menin sveitsiläisen Tamaran kanssa Targetiin shoppailemaan, mukaan tarttuikin kaikkea enemmän ja vähemmän tärkeää!

Keskiviikkona työaika oli 9-17, aamun lapset viettivät naapureiden kanssa leikkiessä ja mentiin altaalle 12-17. Illalla seitsemältä tuli LCC käymään meillä ja juteltiin hetki. Kaikki meni mukavasti ja LCC oli oikein mukava!

Torstai ja perjantai kuluivat aika samanlailla. Perjantaina kävin päivällä shoppailemassa yksinäni ja löysin liikaa ihania kauppoja. Pyörin Targetissa hetken, kaupassa jossa on paljon kaikkea ja kaikki on halpaa. Kävin myös isossa kenkäkaupassa, isossa vaatekaupassa ja todella isossa ruokakaupassa! Huhhuh. Perjantaina olin töissä 23:n asti ja yksin kotona lasten kanssa. Kymmenen aikaan iski hirveä ukkosmyrsky, piilouduttiin sohvan nurkkaan lasten kanssa ja epätoivoisesti yritin rauhoitella tyttöjä ja sanoa kaiken olevan hyvin. Hyvä etten itsekin tärissyt pelosta ja soittanut äidille, kun isot kirkkaat salamat löivät, ukkonen jyrähteli kovaa ja vettä tuli paljon. Tuokin kaikki oli isompaa kuin suomessa, mutta siinä vaiheessa kun talo ja ikkunat tärisivät parhaillaan 5 sekuntia putkeen, alkoi oikeasti pelottaa.

Lauantaina lähdettiin aamulla ajamaan hostien ystävien mökille Wisconsiin, kolmen tunnin ajomatkan päähän. Siellä oli myös meidän naapuriperhe sekä pari muuta perhettä. Kolme 15 vuotiasta tyttöä, kaksi 12 vuotiasta poikaa sekä kolme 7 vuotiasta tyttöä. Lapset pitivät siis aika hyvin toinen toisistaan huolta. Me nukuimme ”camperissa”, eli asuntovaunussa joka on koottuna hyvinkin pieni, mutta levitettynä siellä on neljä sänkyä, joista kaksi on king-size parisänkyjä sekä keittiö. Mökillä oli vesi sekä sähköt poikki perjantaisen myrskyn takia, joten mukana oli paljon (huom. paljon) isoja jääpusseja, vettä sekä kylmälaatikoita. Vessa vedettiin hakemalla järvestä ämpäriin vettä ja kaatamalla pönttöön. Iltaisin ja öisin oli täysin pimeää, joten ne keillä oli taskulamput pärjäsivät hyvin, muut kulkivat käsikopelolla. Oltiin siellä lauantaista tiistaihin ja maanantaina oli 4th July, eli itsenäisyyspäivä. Joka ilta nähtiin ilotulituksia ympäri järveä sekä oli tuli isossa nuotiossa, mutta pienessä kokossa… mikä se sitten onkaan. Päivisin veneiltiin: mentiin isoilla uimarenkailla veneen perässä noin 50 km/h vauhdilla (”tubing”), vesihiihdettiin sekä mentiin veneen perässä polvilaudalla (onpa noita vaikea suomentaa). Joka päivä tehtiin kaikkea useaan kertaan ja oli älyttömän kivaa! Lauantaina tipahdin renkaan päältä veteen kovassa vauhdissa lyöden rintani ja pääni veteen, joten kiropraktikko host-isä hieroi illalla mun niskaa ja naksautti pään molemmin puolin, se oli ehkä tuskaisinta ikinä! Maanantaina pojat olivat.. ”tubing” ja tipahtivat samaan aikaan renkaiden päältä, jolloin toinen köysi napsahti toisen pojan päähän kiskaisten nenän auki ja tehden muutaman haavan päähän. Ensin luultiin poikien nauravan, mutta ajettaessa vierelle huomattiin toisen pojan kasvojen olevan täysin veressä ja sen huutavan hysteerisesti. Kiskottiin poika veneeseen, kastoin pyyhkeen veteen ja tukin verenvuodon. Nyt harmittaa etten päässyt vuosi sitten ensihoitajaksi, se vois sittenkin sopia mulle paremmin kun hyvin!  Oikein mukavaa puuhaa! Poika sai itselleen pari hiertymää, mustan silmän ja haavan nenän viereen. Muilta harmeilta vältyttiinkin reissun aikana ja tänään päivällä palattiin takaisin kotiin. Ihana oma sänky!

Huomenna työt alkavat yhdeksän maissa ja hyvän ilman tullen suunnataan jälleen uima-altaalle, ellei jokin korjaaja ole tullut sinne juurikin silloin. Toivotaan ettei.

Mutta, tässä vähän enemmän ja vähemmän tärkeää tietoa tämän hetken menosta, tämä neiti alkaa nukkumaan.

Ps. host-isän sisko on töissä Minnesota Wildilla ja saan kuulemma ilmaislippuja Wildin peleihin sekä alakertaan näkemään sitä jotain Koivua.. ja suomalaisena vielä vähän erikoiskohtelua!

Hyvää yötä!